Siirry sisältöön
Menu
Aloita myynti

Sesonkiopas

Syötävät luonnonmarjat

Suomessa kasvaa noin 50 luonnonmarjalajia, joista parikymmentä sopii kerättäväksi. Huononakin vuonna marjoja kypsyy noin 100 kiloa jokaista suomalaista kohden – talteen kerätään vain muutama prosentti. Tässä 12 satoisinta ja helppokäyttöisintä lajia.

Ahomansikka

Fragaria vesca

Heinäkuu

Tuntomerkit: Matala, 5–20 cm korkea ruohokasvi, jonka kolmisormiset lehdet ovat sahalaitaiset. Marja on punainen tai kellertävä, ja sen pinnalla on pieniä pähkylöitä.

Kasvupaikka ja satokausi: Viihtyy valoisilla paikoilla: metsänreunoissa, pientareilla ja kalliokedoilla. Marjoo runsaasti etenkin hakkuiden jälkeen. Paras poiminta-aika on heinäkuussa.

Käyttö: Parhaimmillaan tuoreena, maidon kanssa, leivonnaisissa tai kiisselissä. Säilöntään sopii pakastus tai kuivaus – hilloksi tai mehuksi keittämistä ei suositella makuvirheiden vuoksi.

Huomaa: Kypsyy luonnonmarjoista ensimmäisenä, kesäkuun loppupuolelta alkaen.

Juolukka

Vaccinium uliginosum

Elokuu

Tuntomerkit: Pysty, 15–50 cm korkea varpukasvi, jonka lehdet ovat päältä harmaan sinivihreät. Marja on pallomainen, harmaansininen ja sisältä vaalea, maultaan mieto. Näköislaji on mustikka.

Kasvupaikka ja satokausi: Kasvaa kosteilla paikoilla, kuten rämeillä ja rantametsissä, Lapissa myös kuivemmilla kankailla. Kypsyy elokuussa, hieman mustikkaa myöhemmin.

Käyttö: Sellaisenaan, muiden marjojen seassa, puuroissa, keitoissa, mehuissa ja hilloissa. Säilö pakastamalla, kuivaamalla tai keittämällä.

Huomaa: Muumioituneita marjoja ei saa syödä – niissä voi olla myrkyllistä sienirihmastoa.

Karpalo

Vaccinium oxycoccos

Syys–lokakuu

Tuntomerkit: 10–80 cm pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Marja on punainen tai tumman sinipunainen, maultaan hapan ja kovakuorinen. Pikkukarpalo on isokarpaloa hennompi ja pienimarjaisempi.

Kasvupaikka ja satokausi: Niukkaravinteiset nevat ja rämeet; isokarpalo koko Suomessa, pikkukarpalo yleisemmin pohjoisessa. Poiminta syyskuun lopulta lumen tuloon – pakkasen jälkeen marja makeutuu.

Käyttö: Mehut, kiisselit, marjakeitot, puurot, uuniruoat, leivonnaiset, hyytelöt ja marmeladit.

Huomaa: Sisältää luonnostaan bentsoehappoa, joka edistää säilyvyyttä.

Lakka eli hilla

Rubus chamaemorus

Heinä–elokuu

Tuntomerkit: Suolla kasvava, 10–25 cm korkea ruohokasvi, jolla on monta nimeä: lakka, hilla, valokki ja suomuurain. Kypsä hedelmä on keltainen, mehukas ja tuoksuva ja irtoaa kannastaan helposti.

Kasvupaikka ja satokausi: Suot koko Suomessa; runsain sato ojittamattomilta soilta. Satokausi alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu elokuun alkuun.

Käyttö: Parhaimmillaan tuoreena ja mahdollisimman vähän käsiteltynä. Lakasta valmistetaan hilloja, mehuja, keittoja ja jälkiruokia.

Huomaa: Sisältää puolukan tavoin bentsoehappoa – marja säilyy omassa mehussaan viileässä.

Lillukka

Rubus saxatilis

Heinä–syyskuu

Tuntomerkit: Rönsyilevä, 10–35 cm korkea ruohokasvi, jonka lehdet ovat kolmisormisia. Marja on kirkkaanpunainen, raikkaan hapahko 1–5-osainen kerrannaisluumarja. Näköislajeja ovat mesimarja, ahomansikka ja vadelma.

Kasvupaikka ja satokausi: Yleinen koko maassa lehdoissa, tuoreilla kankailla ja vesistöjen rannoilla. Poiminta alkaa heinäkuun lopulla ja jatkuu syyskuulle.

Käyttö: Sopii käytettäväksi muiden marjojen joukossa; säilö pakastettuna tai keitettynä hyytelöksi tai hilloksi.

Huomaa: Sato jää yleensä niukaksi, vaikka kasvi on yleinen. Lillukan ja mesimarjan risteymä on mesilillukka.

Mesimarja

Rubus arcticus

Heinä–syyskuu

Tuntomerkit: 10–25 cm korkea, pysty ruohokasvi, jonka kukat ovat punaiset tai violetinpunaiset. Marja on tummanpunainen tai ruskehtava, hyvänmakuinen ja hienotuoksuinen kerrannaisluumarja.

Kasvupaikka ja satokausi: Yleisin Kuopion ja Kemin välisellä vyöhykkeellä: niityt, rannat, ojan- ja tienvarret, hakkuualueet ja pientareet. Sato on parhaimmillaan heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun.

Käyttö: Voimakkaan arominsa vuoksi mausteena marjasäilykkeissä sekä tuoreena, jälkiruoissa ja teen mausteena. Säilö mehuna, hillona tai pakastettuna.

Huomaa: Pilaantuu erittäin herkästi eikä kestä varastointia tuoreena. Mesimarjaa pidetään Pohjolan jaloimpana marjana.

Mustikka

Vaccinium myrtillus

Heinä–syyskuu

Tuntomerkit: Pysty, 10–30 cm korkea varpu, jonka varret ovat särmikkäät ja vihreät. Marja on pallomainen ja tummansininen, päältä ja sisältä tumma. Näköislaji on juolukka.

Kasvupaikka ja satokausi: Havumetsien tyyppikasvi koko Suomessa; yksittäinen varpu voi elää 30 vuotta. Paras poiminta-aika on heinäkuun loppupuolelta syyskuun alkuun.

Käyttö: Marjakeitot, leivonnaiset, pirtelöt, puurot ja mehut. Säilö pakastamalla tai kuivaamalla sekä keittämällä hilloksi ja mehuksi.

Huomaa: Luonnonmustikassa on antosyaaniyhdisteitä 3–5 kertaa enemmän kuin viljellyssä pensasmustikassa.

Pihlajanmarja

Sorbus aucuparia

Elo–syyskuu

Tuntomerkit: Pihlaja on 4–10 m korkea, usein monirunkoinen puu, jonka lehdet ovat kerrannaisia. Oranssinpunaiset marjat kypsyvät näyttävinä terttuina.

Kasvupaikka ja satokausi: Kasvaa yleisenä koko Suomessa. Hyvänä vuonna yhdestä puusta voi saada jopa 200 kiloa marjoja. Marjat kypsyvät elo–syyskuussa, ja niitä saa poimia jokaisenoikeudella.

Käyttö: Hillot, hyytelöt ja jälkiruoat; voimakas maku pehmenee, kun marjoja yhdistää makeampiin marjoihin tai hedelmiin. Säilö pakastamalla, kuivaamalla, mehuna tai hilloksi keittämällä.

Huomaa: Karvas maku johtuu parasorbiini-yhdisteestä ja miedontuu ensimmäisten pakkasten jälkeen. Maku vaihtelee puittain – suosi hyvänmakuisia yksilöitä.

Puolukka

Vaccinium vitis-idaea

Elo–lokakuu

Tuntomerkit: Pysty, 5–30 cm korkea varpukasvi. Marja on pallomainen, punainen, hapahko ja mehukas. Näköislaji sianpuolukka on sekin syötävä mutta vähäsatoinen ja mauton.

Kasvupaikka ja satokausi: Kangasmetsien aluskasvillisuuden yleisin varpu koko Suomessa. Tuottaa luonnonmarjoista suurimman sadon, jopa 500 kg hehtaarilta. Poiminta-aika on elokuun lopulta lokakuun alkuun.

Käyttö: Marjakeitot, puurot, uuniruoat, leivonnaiset ja mehut. Säilö pakastamalla, survomalla tai hilloksi ja hyytelöksi keittämällä.

Huomaa: Sisältää resveratrolia saman verran kuin tumma viinirypäle sekä luonnostaan säilövää bentsoehappoa – raakasurvos säilyy viileässä sellaisenaan.

Tyrni

Hippophaë rhamnoides

Lokakuu

Tuntomerkit: Piikkinen, 0,5–3 m korkea pensas. Hedelmä on 8–10 mm pitkä, keltainen tai oranssinkeltainen, mehevä luumarja.

Kasvupaikka ja satokausi: Luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikkoalueella ja Ahvenanmaalla kivisillä hiekka- ja sorarannoilla. Keruun voi aloittaa lokakuussa, mieluiten ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin marjat irtoavat helpoiten.

Käyttö: Sellaisenaan, puuron tai jogurtin kera; säilö mehuna, hillona, kuivaamalla tai pakastamalla.

Huomaa: Luonnonmarjoistamme ravintorikkain. Marjalihassa ja etenkin siemenissä on öljyä, joka koostuu pääasiassa kerta- ja monityydyttymättömistä rasvahapoista.

Vadelma

Rubus idaeus

Elo–syyskuu

Tuntomerkit: 50–150 cm korkea, piikkinen pensas, jonka varret ovat kaksivuotisia. Marja on makea ja tuoksuva, kypsänä kukkapohjuksesta irtoava kerrannaisluumarja.

Kasvupaikka ja satokausi: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa Oulun korkeudelle saakka: hakkuuaukeat, metsien ja ojien reunat, rannat ja tienvarret. Satokausi on elokuun alusta syyskuun alkuun.

Käyttö: Sellaisenaan tai mehuissa, marjakeitoissa, leivonnaisissa ja jälkiruoissa. Säilö pakastettuna, mehuna, hillona tai kuivattuna.

Huomaa: Leviää nopeasti päätehakkuun jälkeen ravinteisille uudistusaloille ja säilyy niillä noin 20–30 vuotta.

Variksenmarja eli kaarnikka

Empetrum nigrum

Heinäkuu–lumentulo

Tuntomerkit: 10–30 cm korkea varpu, jonka talvehtivat, neulasmaiset lehdet ovat 3–7 mm pitkiä. Mehevä luumarja on kiiltävän musta.

Kasvupaikka ja satokausi: Kuivat ja kuivahkot kankaat sekä aapasoiden rämemättäät koko Suomessa. Marjoja voi kerätä heinäkuun loppupuolelta lumentuloon saakka.

Käyttö: Maukas mehumarja; sopii myös leivonnaisiin, marjakeittoihin ja puuroihin sekä hilloksi, hyytelöksi ja marmeladiksi.

Huomaa: Sisältää antosyaaniyhdisteitä lähes saman verran kuin luonnonmustikka.

Lajitiedot: Luonnonmarjat tutuiksi -opas (Marttaliitto ry & Arktiset Aromit ry).

Tilaa sato tuoreena – suoraan kerääjältä

Willit yhdistää pohjoisen kerääjät, kalastajat ja pientuottajat sinuun. Katso, mitä juuri nyt on sesongissa lähelläsi, ja tilaa se tuoreena.

Avaa sadon kartta Selaa markkinapaikkaa

Euroopan unionin osarahoittama Perämeren rannikon Kalaleader Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto (EMKVR) 2021–2027

Euroopan unionin osarahoittama

Lahikalaa.fi — Perämeren ammattikalastajien digimarkkinapaikka ja kylmänoutoverkosto

Hankkeessa avataan Perämeren rannikon ammattikalastajille kohdennettu lahikalaa.fi-verkkopalvelu, joka tuo kalastajien saaliin suoraan kuluttajien ja ravintoloiden tilattavaksi ja pilotoi tuorekalan kylmänoutopisteen Oulun seudulla. Tavoitteena on, että kalastaja voi keskittyä kalastamiseen palvelun hoitaessa myynnin.

Hanketta rahoittaa Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto (EMKVR) Perämeren rannikon Kalaleaderin kautta. Myönnetty tuki 17 500 €.